Viikonlopun satoa

Kesäisen kaunis viikonloppu sai aikaan jonkinlaisen tarmonpuuskan ja monenlaisia asioita ehti tehdä tavanomaisten lauantai - ja sunnuntairutiinien lisäksi. Käväisin muun muassa lähimetsikössä katsomassa, olisiko suppilovahveroita jo ilmestynyt, mutta ensimmäistäkään ei näkynyt. Tai no, kaksi jo hieman elähtänyttä yksilöä jätin nököttämään suosiolla kallion juurelle. Vakiopaikalta tosin löytyi nuppineulanpään kokoisia alkuja, joista voi vain toivoa joskus syntyvän kunnollisia sieniä. Muita sieniä metsässä kyllä oli, mutta koska suppilovahverot ovat tattien ja kantarellien ohella ainoat varmasti tuntemani lajit, muut saivat puolestani jäädä rauhaan.

Sunnuntaiaamuna teimme mieheni kanssa aikaisen ja mukavan virkistävän kävelylenkin. Säännölliset lenkkeilyt ovat viime aikoina jääneet vähälle parin vuoden takaiseen verrattuna, mutta kyllä niidenkin aika taas vähitellen varmasti koittaa. Lisäksi tähän "superviikonloppuun" kuului leipomista ja illallisherkuttelua, mutta niistä postailen myöhemmin tällä viikolla.

Laihaksi jääneen sienisaaliin sijasta pihapiiristä löytyi monenmoista kerättävää,  niin silmänruokaa kuin syötävääkin. Olin jo viemässä yläkerran portaalle unohtunutta koria parempaan säilöön, kun hoksasin, että siitä voisi saada ihan kivan piristeen kuistille. Niinpä keräisin korin täyteen ruusunmarjoja, pihlajanmarjoja ja erivärisiä lehtiä. Ja värikästä ainakin syntyi!

Kuistin penkki sai väriläiskän syyspäivien iloksi. Vanhoista kätköistä löytyi muutama kynttilä, jotka sopivat syksyisten värien seuraksi. Kohta kuistin valtaavat kuitenkin pelargoniat ja maljaköynökset, jotka ovat jo parina edellisenä vuonna talvehtineet viileänä pitämässämme kuistissa.

Ja pihlajanmarjoista riitti muuhunkin kuin koristeeksi. Marjojen painosta nuokkuvat puut innostivat minut jo loppukesällä suunnittelemaan pihlajanmarjahyytelön tekemistä, ja tällä kertaa se ei jäänyt vain aikeeksi. Tätä herkkua en ole aikaisemmin maistanut, saati tehnyt sitä, joten perheenjäsenet saivat luvan toimia koekaniineina. Ennakkoluuloisten ilmeiden jälkeen hyytelö sai kuitenkin hyväksynnän - kirpakan makeaa herkkua.

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

2 l pihlajanmarjoja

0,5 l vettä

7 dl hillosokeria/mehulitra

Puhdistettuja ja huuhdottuja marjoja keitellään hiljakseen kannen alla noin puoli tuntia, kunnes marjat ovat vaalenneet. Sen jälkeen siivilöidään marjoista mehu kattilaan, lisätään sokeri ja sekoitetaan, kunnes sokeri on liuennut. Mehua keitetään hiljalleen noin 10 minuuttia. Hyytymiskoe tehdään kastamalla kuiva lusikka keitokseen ja kokeillaan pisaroiden irtoamista. Kun viimeiset pisarat irtoavat lusikasta raskaasti venyen, hyytelö on valmista. Lopuksi kuoritaan vaahto ja kaadetaan puhtaisiin, kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Tällä ohjeistuksella minulle tuli vaivaiset 6 dl mehua, joten yritin suhteuttaa sokerin määrän siihen. En tiedä, ovatko meidän marjamme jotenkin keskivertoa happamampia, mutta sokeria hujauttelin pussista vielä useamman kerran ennen kuin maku oli kohdillaan. Joissakin resepteissä lisätään myös hieman konjakkia. Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen.

Pirteää alkanutta viikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Saariston aamuja

Viikon varrelta on kertynyt merellisiä aamutunnelmia, jotka ovat saaneet tarttumaan kameraan. Näin syksyisin Airisrannassa saa nauttia upeista värivivahteista niin maalla kuin merelläkin. Ja rannan tuntumassa riittää vierailijoita, varsinkin aamuhämärissä. 

Olemme ristineet rantaviivan tuntumassa olevan kallion lintukallioksi, koska se houkuttelee paikalle niin monenlaisia siivekkäitä. Kun vedenpinta on matalalla, kallio tulee kunnolla esille ja varsinkin kesällä siinä istuskelee telkkiä, isokoskeloita, joutsenia, sorsia ja tänä kesänä erityisesti valkoposkihanhia.

Viikon ensimmäiset aamuvieraat olivat kanadanhanhia, jotka olivat kalliolla nukkumassa, kun aamu alkoi valjeta.

Toisena aamuna kalliolle lipui joutsenperhe. Joutsenpariskunta sai tänä kesänä seitsemän poikasta, ja kaikki ovat edelleen hengissä! Aina ei käy yhtä onnellisesti. 

Tänä aamuna rannalla tepasteli kaksi harmaahaikaraa, mutta toinen pyrähti omille teilleen ennen kuin ehdin saada sen kuvaan. Niitä näkee meidän rannassamme vain keväällä ja sitten taas myöhään loppukesästä tai näin syksyisin.  

-Airisrannan Päivi-

Verannan uusi elämä

Ruokailutilasta eli vanhasta verannasta avautuu huikaiseva merimaisema, jonka katsomiseen ei kyllästy - välillä lempeää auringon kimmellystä laineilla, välillä vaahtopäiden tyrskyjä rantakivikkoon. Edessä olevat pienet saaret suojaavat kuitenkin pahimmilta myrskyiltä.

Peruskorjauksen yhteydessä rakensimme verannan uudelleen alkuperäisen mallin mukaiseksi. Saimme sattumalta käsiimme vanhan valokuvan, josta vanhan verannan kaunis muoto paljastui. Se oli alkujaan rakennettu kulmikkaaksi, mutta vuosien saatossa korjausten yhteydessä se oli muutettu tavalliseksi suorakulmaiseksi tilaksi. Käsityksemme mukaan veranta on tehty lämpimäksi huoneeksi joskus 1970-80 -luvulla, jolloin se on myös liitetty kiinteämmin osaksi muuta rakennusta. Ennen vanhaanhan verannat olivat kylmiä tiloja ja käytössä vain kesäisin.

Airisranta 1910-luvulla

Löytämästämme kuvasta selvisi myös verannan alkuperäinen ikkunamalli. Kun ostimme talon, siinä oli 70-luvulla remontoiduille taloille tyypilliset suuret ruskeakarmiset "maisemaikkunat".

Talon merenpuoleinen
seinä kesäkuussa 2010

Koska koko merenpuoleinen seinä oli laho mukaan lukien veranta, kaikki rakenteet jouduttiin uusimaan perusteellisesti. Yllä olevassa lohduttoman näköisessä kuvassa on siis sama kuvakulma kuin alla olevassa kuvassa.

Vaikka toivottomalta vaikuttanut urakka ei silloin naurattanut yhtään, nyt olemme tyytyväisiä, että talon 1910-luvun ilme saatiin palautettua.

-Airisrannan Päivi-

Lapsuuden maisemissa

Viime viikko vierähti lapsuuden maisemissa Keski-Pohjanmaalla. Olin siellä siskoni kanssa auttamassa leikkauksesta toipuvaa äitiämme, mutta viikon aikana ehdimme tehdä toki muutakin. Käväisimme muun muassa puolukassa. Se olikin pikainen reissu, sillä puolukoita oli niin valtavasti, että alunperin sieniä varten varattu iso kori täyttyi alta aikayksikön marjoista, ja toiseksi, metsässä oli miljoona hirvikärpästä, jotka hyökkäsivät kimppuumme. Saimme sentään muutaman sienenkin alunperin puolukoille varatun pienen kipposen täytteeksi.

Vastapoimituista puolukoista siskoni teki ihanaa vispipuuroa, jota en ollutkaan syönyt aikoihin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja ainakin Keski-Pohjanmaalla tätä vatkattua marjapuuroa kutsutaan myös lappapuuroksi. Meillä lappapuuron ohje on yleensä otettu Anna Manna -paketin kyljestä hieman soveltaen ja niin nytkin, vaikka ryynien nimi olikin vaihtunut Nalle Mannaksi.

Vatkattu puolukkapuuro (4-6:lle)

1 l vettä

4 dl puolukoita

1-1,5 dl sokeria

1,5 dl mannasuurimoita

0,5 tl suolaa

Itse kiehautan ensin veden ja puolukat ja lisään sen jälkeen muut ainekset. Puuro saa kiehua 5-10 minuuttia välillä sekoitellen. Kun puuro on jäähtynyt, se vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi. Puuron pinnalle tarjoilukulhoon kannattaa ripotella vielä sokeria, jotta pinta pysyy "tuoreena". Minusta puuro maistuu parhaimmalta, kun lautaselle lorauttaa lisäksi maitoa ja ripauttaa pinnalle vielä pikkuisen sokeria.

Nimipäivän kunniaksi ostimme toipilaalle kauniin valkoisen ulkokrysanteemin, joka sopi täydellisesti vanhaan emalisankoon.

Mukavaa päivänjatkoa!

-Airisrannan Päivi-

Aamiaistankkaus

Meidän perheessä aamupala on päivän tärkein ateria. Monille ruoka ei kerta kaikkiaan aamuisin maistu, mutta kun on tottunut syömään runsaan ja täyttävän aamiaisen, minun päiväni ei ainakaan oikein lähde käyntiin ilman sitä. No, ehkä perheen nuorisoa on joutunut välillä patistelemaan hedelmien ja marjojen syöntiin, mutta nykyisin hekin ovat jo alkaneet huomata, millainen vaikutus kunnollisella aamupalalla on jaksamiseen. Molemmat ainakin keittelevät puuroa omissa opiskelijabokseissaan, vaikka aina se ei todellakaan ole maistunut.

Hedelmäsalaattia, puuroa ja marjoja sekä paahdettu ruisleipä ja kahvia. Siinäpä jokapäiväinen aamiaisemme.  Ai niin, ja lasillinen rasvatonta maitoa - se unohtui kuvasta.

Jotta niitä terveellisiä pähkinöitä tulisi syötyä päivittäin, ripottelen pari kolme cashew- ja saksanpähkinää hedelmäsalaatin päälle. Smoothie olisi myös ihana vaihtoehto aamupalalla, mutta ensin pitäisi hankkia erillinen tehosekoitin. Nyt minulla on sellainen vain monitoimikoneessa enkä todellakaan jaksa raahata sitä joka aamu kaapista ulos.

Koska me molemmat, mieheni ja minä, nautimme hyvästä aamiaisesta, teemme sen myös yhdessä. Kun kaikki menee vuosien rutiinilla, aikaa ei kulu liikaa ja ehtii vielä syödäkin rauhassa. Viikonloppuisin ja kesällä aamiaisen parissa saattaa tosin vierähtää tovi. Ainakin aurinkoisella terassilla...

-Airisrannan Päivi-

Maalaiskeittiö

Airisrannan nykyinen keittiö on siirretty meren puolelle entiseen makuuhuoneeseen. Koska vanha talo oli todella huonossa kunnossa, ja jouduimme tekemään täydellisen peruskorjauksen, päätimme samalla muuttaa myös huonejärjestystä meille mieluisammaksi.

Entinen suuri tupakeittiö sijaitsi talon pohjoispuolella ja oli siksi myös melko hämärä. Kun keittiö siirrettiin nykyiselle paikalleen, saimme samalla keittiön vieressä olevan lasiverannan hyötykäyttöön eli teimme siitä ruokailutilan. Ainakin meidän perheemme viettää suurimman osan yhteisestä ajasta ruokapöydän ääressä ja siksi halusimme, että siitä avautuvat myös upeimmat näköalat. Luonnon ja mahtavien maisemien takiahan olemme paikan hankkineet! Vanhan tupakeittiön tilalle tehtiin puolestaan makuuhuone, wc ja eteistilaa.

Kun keittiö sijaitsee talon eteläpuolella, sinne tulvii koko päivän valoa, ja keittiöpuuhien lomassa voi välillä lepuuttaa silmiään tuijottamalla kaukaisuuteen merelle. Huonekorkeus on kolme metriä, joten kaapistotkin ovat korkeat. Tiskipöydän taso on kiveä, mutta saarekkeeseen valitsimme tammitason. Kalusteet on teetetty puusepällä.

Saareke on 110 cm leveä, sillä halusimme siihen mahdollisimman paljon säilytystilaa. Sen toisella puolella on kaapit ja varsinaisella työskentelypuolella on eri kokoisia laatikoita. Hankimme keittiöön myös pienen puuhellan (Viking 30), joka on todella mukava talvipakkasilla ja etenkin silloin, kun kylmimpään ja pimeimpään aikaan sattuu sähkökatkos. Ja niitähän täällä saaristossa aina välillä on.

Saarekkeessa on kaikkiaan kuusitoista laatikkoa - isoja ja pieniä.

-Airisrannan Päivi-

Syysillan hämärissä

Näin syysiltojen hämärtyessä on mukava sytytellä lyhtyjä pihapiiriin. Viikonloppuna oli tyyntä ja lämmintä, joten nautinto oli kaksinkertainen. Meren rannallahan tyynet illat eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä.

Kesällä perheen miehet valoivat betoniportaat meren puoleiselle pihalle, ja nyt ne toimivat sopivana alustana lyhdyille. Kuten kuvasta näkyy, portaat odottavat vielä pinnoitusta.

Portaat on rakennettu luonnonkivistä tehdyn muurin keskelle, ja tarkoituksena on löytää sellainen väri, että ne sulautuisivat kivasti muuriin. 

Myös sisällä poltettiin kuuman kesän jälkeen ensimmäisiä tuikkuja. Kuvassa ystävältä lahjaksi saatu tuikkumajakka, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä.

Pihlajanmarjoja on tullut tänä syksynä valtavasti ja tarkoitus olisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä. Nyt niitä käytettin vain pöydän koristeena.

-Airisrannan Päivi-

Pihapiirin kunnostusta

Alkukesästä kunnostimme talon etupihan. Vieläkään se ei ole valmis, mutta käyttömukavuus lisääntyi huimasti. Ostaessamme paikan pihan liuskekivet olivat  ruohikon vallassa ja osittain painuneet maan alle. Kulkureitit eivät myöskään vastanneet nykytarpeita.

Väliaikaisratkaisuja tehtiin parikin kertaa, jotta varsinkin syksyisin ja sateella taloon onnistui kulkea kuivin jaloin. Ensiksi käytävä tehtiin puusta, sittemmin se korvattiin pihakivillä latomalla ne väliaikaisesti suoraan nurmikon päälle.

Etupihan suunnittelu oli todella haasteellista sen muodon takia. Niinpä meillä ei ollutkaan mitään suunnitelmaa, kun aloimme tehdä sitä. Pihan lopullinen muoto selkeytyi rakentamisen edetessä, ja kaupasta ostimme ainoastaan terassilaudat. Muuten pystyimme hyödyntämään aikaisemmin pihalla käytettyä kivimateriaalia.

Tässä kuvia nykyisestä pihasta.

Iloinen yllätys oli, että vanhoja liuskekiviä löytyi nurmikon alta vielä niin paljon, että pystyimme käyttämään niitä pääkulkureitillä.

Uudet puurakenteiset portaat tehtiin vanhojen kiviportaiden päälle. Koska etuovelta kuljetaan talon molempiin päätyihin sekä myös muihin rakennuksiin, halusimme, että portaat avautuvat moneen eri suuntaan. Kuvassa istuskelee Nala, toinen kissasisaruksista.

Tältä piha näytti keväällä 2013.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Airisrannan Päivi

Alkusyksyn tunnelmia

Hektisen kesän jälkeen Airisrannassa on rauhoituttu syksyyn. Lähitienoon kesäasukkaat ovat siirtyneet vähitellen kaupunkiin ja mökkiläisiä näkyy enää vain viikonloppuisin. Muuten ei kyllä syksystä ole tietoakaan. Eilenkin nautimme iltapäiväkahvit terassilla kesäisen lämpimässä auringonpaisteessa. Oikeaa arkipäivän ylellisyyttä!

Pari päivää sitten pihapiiriin ilmestyi valkohäntäpeura kahden vasansa kanssa. Vanhat omenapuut eivät kyllä tänä syksynä tuota satoa, mutta nähtävästi peurat jotakin kuitenkin maasta löysivät. Yksi tämän syksyn projekteista onkin parin uuden  omenapuun taimen istuttaminen. Niitä ostettiin kyllä jo heti ensimmäisenä syksynä tilan hankittuamme, mutta kaiken rakentamishyörinän keskellä emme muistaneet suojata taimia verkoilla, ja niinhän siinä kävi, että pupujussit söivät ne parempiin suihinsa.

Oikeastaan ainoita syksyn merkkejä pihapiirissä osoittaa navetan nurkalla jököttävä vaahtera, joka on alkanut vähitellen vaihtaa väriä.

Pelargoniat ovat parhaimmillaan loppukesästä, ja täällä asuessamme olen onnistunut pitämään ne jopa talven yli hengissä. Viileä kuisti näyttää toimivan erinomaisesti talvehtimispaikkana. Aikaisemmin aina harmitti heittää vielä vihreät ja hyvinvoivat kukat roskikseen - ja senkin tein yleensä vasta lokakuun puolivälissä.

-Airisrannan Päivi-