Follow my blog with Bloglovin

Tausta

maanantai 29. joulukuuta 2014

Aurinko tuli keittiöön

Minua on aina kiinnostanut valon luoma tunnelma huoneisiin. Pimeimpänäkin vuodenaikana sytytän mieluummin pieniä pöytävaloja ja kynttilöitä kuin koko huoneen valaisevan kattovalon. Nähtävästi sen takia meille ei ole edes joka paikkaan hankittu kattovalaisimia!



Joulupäivänä kaivoinkin kiireenvilkkaa kameran esiin, kun kullankeltainen aurinko alkoi nousta saaren takaa aamupäivällä. Oli se vain niin kaunis näkymä jälleen kerran, ja värit olivat ihan satumaiset. Valon ja varjojen leikissä saattaa nähdä, kuinka vesi höyryää aivan kuin pilvien kuvajaisena. Aika hullua, mutta minulle tulee kuvasta mieleen lapsuuden tiikerijäätelöpallo!


Maalaiskeittiö

Nouseva aurinko värjäsi koko keittiön lämpimän kullanhohtoiseksi.  Sisälle tulviva keltainen valo puolestaan korostaa ikkunasta näkyvää sinertävää talvimaisemaa. Kyllä valo ja aurinko ovat vain ihania näin keskellä talvea.


Maalaiskeittiö

Iso saareke on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi keittiöön, jossa kahdella seinällä on isot ikkunat, ja huoneeseen kuljetaan vielä lisäksi kahdesta ovesta. Joulun kunniaksi saarekkeen päällä sattui onneksi olemaan harvinaisen vähän tavaraa.




Kirkasvalohoito tuli kyllä ihan tarpeeseen pitkän ja pimeän syksyn jälkeen.


-Airisrannan Päivi-



lauantai 27. joulukuuta 2014

Talvipäivän hämäryyttä

Talvisista tunnelmista saadaan edelleen nauttia meilläkin. Joulun aikana välillä tuiskusi lunta, ja välillä aurinko paistoi keväisesti. Talvinen hämärä näyttää kuitenkin olevan vallalla tämän postauksen kuvissa. 


vanha talo, hirsitalo, merenrantahuvila

Aatonaattona ja jo edellisenä iltana lunta satoi niin, että talon seinät ja verannan ikkunatkin peittyivät lumeen. Kiertelin pihapiirissä ja rannassa ihailemassa valkoisia maisemia, kun tuisku välillä taukosi, eikä pimeys ollut vielä laskeutunut Airisrantaan.



Vaikka joulun aikana on ollut yli kymmenen astetta pakkasta, meri ei osoita minkäänlaisia jäätymisen merkkejä. Joutsenperhe on edelleen maisemissa seitsemän poikasensa kanssa, ja muitakin vesilintuja rantavedessä vielä uiskentelee. Talvihämärän takia en vain ole päässyt selvyyteen, ovatko ne haahka- vai isokoskelouroksia - mustavalkoisia joka tapauksessa.




Navetta uinuu rauhallisessa talvihorroksessaan jouluhämärässä.



vanha talo, hirsitalo, merenrantahuvila

Kaikkialla on niin puhdasta ja koskematonta, että kuljeskelen vain haltioituneena hiljaisella pihamaalla ja imen jokaisen hetken itseeni. Vain muutama päivä aikaisemmin maisemat olivat aika lailla synkempiä.




Jouluaattona linnutkin saivat erikoiskattauksen. Omenan päälle ne eivät vain näytä ymmärtävän yhtään mitään. Kaiken kaikkiaan pihalla on linnuille kolme eri ruokintapaikkaa. 





Nautitaan talvesta!

-Airisrannan Päivi-

torstai 25. joulukuuta 2014

Airisrannan jouluaatto

Airisrannassa on vietetty ihanan leppoista jouluaattoa ja joulupäivää. On ollut lunta ja pakkasta; mitä muuta voi joululta enää toivoa. On tietysti syöty hyvin, pelailtu koko perhe yhdessä ja katsottu televisiosta 'Ihmeellinen on elämä'. Tuo elokuva kuuluu meidän perheen jouluun yhtä kiinteästi kuin joulurauhan julistuksen ja Lumiukon katsominen. Aattona tosin juoksentelin pitkin pihaa ottamassa kuvia, kun oli niin kaunis ilma, joten Lumiukko jäi väliin tällä kertaa.



Airisrannan joulukuusi on lähes kolmimetrinen. Olohuoneesta ei ole oikein löytynyt hyvää paikkaa kuuselle, joten se on sijoitettu tähän mennessä aina 'herrainhuoneeseen'. Sieltä se näkyy hyvin sekä eteisaulaan että olohuoneeseen ja ruokailutilaan.



Jouluaaton sininen hetki alkaa olla käsillä iltapäivällä. Meri on tyyni, ja kevyt lumisade on juuri tauonnut. Näitä hetkiä rakastan. Torttukahveja juodessamme sininen hetki oli täydellisimmillään.



Paperisen jouluenkelin ostin mummulleni lahjaksi aivan hänen viimeisinä vuosinaan. Kun hän ei ollut enää ihailemassa enkeliään, se tuli takaisin minulle. Makuuhuoneen lipaston päältä sille löytyi tänä vuonna oma paikka.



Jouluaaton illallispöytä on katettu valmiiksi ja herkuttelu voi alkaa. 

-Airisrannan Päivi-

tiistai 23. joulukuuta 2014

Valkoinen joulu

Tuskin parempaa joululahjaa olisi voinut saada kuin tämän kauniin valkoisen lumipeitteen jouluksi. Ajoitus oli täysi kymppi. Viime talvena meillä ei ollut lunta käytännössä lainkaan. Eilen illalla ihailin valkoista pihamaata ja lumen peittämiä puita oikein sydämeni kyllyydestä.






Nalan kanssa lähdettiin lumitöihin heti, kun pyry hieman laantui iltapäivällä. Samalla sytytettiin kynttilöitä pihalyhtyihin. Illalla sama lumiurakka odotti kuitenkin taas. Tänäänkin lunta on tupruttanut koko päivän, joten eiköhän sitä riittäne ainakin joulun yli myös meillä.




Puutarhakalusteet ovat saaneet jouluksi uuden juhlapuvun ylleen.




Airisrannassa on saatu jouluvalmistelut päätökseen ja rauhoituttu joulun viettoon lumisten maisemien keskellä. Toivotan myös kaikille teille rauhallista ja rentouttavaa joulua!

-Airisrannan Päivi-


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lunta!

Aamulla odotti yllätys: ohuen ohut lumikerros pihamaalla. Kyllä sitä oli kaivatukin tähän jatkuvaan pimeyteen. Aamupäivällä aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien raosta. 




Toppahousut vain jalkaan ja pihamaalle ihmettelemään vaalentunutta maisemaa. 



Vaikka talvi on synkimmillään, luonnon värit jaksavat ihastuttaa yhä uudelleen.



Pian taivaanrannalla alkoi näkyä harmaa vyöhyke, eikä mennyt kauan, kun sakea lumikuuro oli saavuttanut Airisrannan pihapiirin. 



Vanha venevaja odottaa tyynesti lumipyryn saapumista mereltä. Tuisku loppui yhtäkkiä kuin oli alkanutkin.


-Airisrannan Päivi-

lauantai 20. joulukuuta 2014

Talo pukeutuu jouluun

Vanhan talon 'mukavuuksiin' kuuluu iso kuisti, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvyys nykyaikaisissa taloissa. Sehän on periaatteessa turhaa tilaa. Meillä kuisti pidetään kuitenkin talvisaikaan kylmänä, koska haluan talvettaa rakkaat pelargoniani ja muutamat muutkin kesäkukkani siellä. Olen vieläkin kiitollinen saaressa asuvalle kesänaapurilleni, joka vinkkasi kuistin hyötykäytöstä. Niin hyvin kukat ovat kuistissa viihtyneet, että olen ollut parina kuluneena kesänä omavarainen kesäkukkien suhteen.


Nyt kuisti on kuitenkin puettu vähän jouluisempaan asuun, ja osa kukista on kannettu väliaikaisesti yläkertaan. Heti ensimmäisenä jouluna paikkansa Airisrannassa löytäneet kyntteliköt ja muut koristeet näyttävät hakeutuvan samoille paikoille vuosi toisensa jälkeen. Tämä kynttelikkö joutui tosin odottamaan varastossa pari vuotta ennen kuin sille löytyi paikka vasta myöhemmin taloon tulleen komuutin päältä.

Uskomattoman kestäviä nuo 'tusinajoulukyntteliköt' - kuvassa olevakin alkaa olla kohta viisitoistavuotias. Vanhin toimiva kynttelikkö on hankittu ensimmäiseen yhteiseen kotiimme kohta kolmekymmentävuotta sitten. Huh, miten aika rientää! Sekin olisi muuten ihan käyttökelpoinen, mutta mukavuudenhalu on voittanut - töpseliä ei jaksa nykäistä joka ilta irti seinästä. Vanhoissa kyntteliköissä ei nimittäin ollut katkaisijaa.



Viime jouluna keksimme ensimmäisen kerran laittaa joulutähden roikkumaan valaisimen paikalle eteiseen. Jostain syystä minkäänlaista lamppua ei ole vielä tullut hankittua eteisaulan kattoon, vaikka siinä on peräti kolme valaisinpaikkaa. Tähti on joulun aikana hauska koriste ihan pimeänäkin. Valo sytytetään, jos muistetaan.



Vanha astiakaappi on myös saanut joulupuvun ylleen.




Joulu lähestyy kovaa vauhtia, mutta lumesta ei ole tietoakaan; vettä vain sataa jatkuvalla syötöllä. Ainoastaan kynttilät ikkunalla paljastavat, mitä vuodenaikaa eletään.  Kummallista, miten joulu ei tunnu oikealta ellei lunta ole maassa.

-Airisrannan Päivi-

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulusalaisuuksia

Sain pari päivää sitten jouluisen haasteen Villa Mezzon Anulta.  Se on laatuaan aivan ensimmäinen tämän lyhyen blogielämäni aikana, ja olin tietysti hämmentyneen yllätynyt moisesta kunniasta. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen paljastaakseni Airisrannan joulusalaisuudet kaikelle kansalle vastaamalla haasteen kiperiin kysymyksiin.



1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Kuten jotkut teistä tietävät, navetassamme asuu pieni tallitonttu. Vein sille jokin aika sitten lyhdynkin ovenripaan antamaan hieman valoa sysipimeisiin iltoihin. Kun Airisrannassa loistaa oikein kirkas kuutamo, ja tähdet kimmeltävät tummalla taivaalla, tallitontun saattaa nähdä kurkistelemassa navetan nurkalla. Tokihan siis uskon tonttuihin.


2. Kirjoititko joulupukille?

Airisrannassa ei ole punanuttuista joulupukkia näkynyt vuosikausiin. Liekö ajatellut, ettei pienen mutkaisen tien päässä voi ketään elollista asustella. Sen sijaan meillä majailee koko joukko komeita olkipukkeja, jotka on jo vapautettu varaston nurkasta viettämään joulua kynttilöiden ja takkatulen lämmittämissä huoneissa.




3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Perinteiset jouluherkut, kinkku mukaan lukien, kuuluvat toki Airisrannan joulupöytään. Joulupuurolla aloitetaan aattona puolenpäivän aikoihin ja samalla pöytään katetaan suolapalaksi vähintään graavilohta ja -siikaa saaristolaisleivän kera. Illalla sitten nautitaan varsinainen jouluateria pitkän kaavan mukaan kaikkine tykötarpeineen ja jälkiruokineen. Kyllä aattoillan jouluateria kinkkuineen on Airisrannan joulun ehdoton kohokohta.




4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto

Jaa-a. Noloimmasta en tiedä, mutta ensimmäisenä yhteisenä jouluna mieheni kanssa, vasta kuukauden seurustelleena, annoimme aatonaattona toisillemme täsmälleen samanmuotoiset ja -kokoiset lahjapaketit. Aattona sitten avasimme lahjat tahoillamme, ja molemmista paljastui - no, kauniissa kotelossa oleva kynäsetti. Uskonpa, että molemmat tiesivät saamansa paketin sisällön sillä sekunnilla, kun ojensivat lahjansa toisilleen. Mieheni tosin väittää edelleen, että hän oli se, joka hävisi vaihtokaupassa. Tiedä häntä.


5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

En ainakaan tunnusta. Sitä paitsi eihän joulupukki ole edes löytänyt Airisrantaan, joten mistäpä niitä turhia lahjojakaan tulisi.


Yläkerran portaat


6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Iso joulukuusi hankitaan aina hyvissä ajoin, ja siitä nautitaan mieluummin viikko ennen joulua kuin  kaksi joulun jälkeen. Tai no, kyllä se joulun jälkeenkin menee, ellei ala suuremmin varistella.

Mutta kahtena peräkkäisenä jouluna muutama vuosi sitten jouduimme alistumaan ja kantamaan olohuoneen nurkkaan muovihökötyksen. Kaksi villiä kissalasta sai tämän järisyttävän päätöksen aikaiseksi. Ja siihen malliin muovikuusi keikkuikin jouluaattona, että totesimme uhrauksemme kannattaneen.

Nyt, kun aito joulukuusi ei enää herätä niin suuria intohimoja kissaneitojen osalta, se koristellaan maltillisesti tavallisesti pari päivää ennen aattoa.  Tänä vuonna tosin jo himpun verran aikaisemmin.




7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

Joulukukat kuuluvat Airisrannan jouluun yhtä lailla kuin joulukuusikin. Muutama hyasintti ja yksi joulutähti on jo hankittu ilostuttamaan joulukuun lyhyitä päiviä. Hyasintin tuoksu tuo mukanaan lapsuuden joulumuistot. Ja ainakin yksi punainen joulutähti on oltava talossa joulun aikaan.




Jotta haaste jatkaisi jouluista matkaansa, heitän kapulan Nainen Talossa -blogin Katjalle. 

-Airisrannan Päivi-

tiistai 16. joulukuuta 2014

Vieraisilla

Viikonloppuna kyläilimme siskoni ja hänen miehensä tunnelmallisessa kodissa. Heillä on todella upea meren rannalla sijaitseva vanha hirsitalo, joka on muutamia vuosia sitten kunnostettu täydellisesti. Olen aina ihaillut talon tunnelmaa, ja se on toiminut inspiraation lähteenä ja rohkaisevana esimerkkinä myös omassa kunnostusprojektissamme.



Tämä näkymä aukeaa ruokailutilasta olohuoneeseen.




Olohuoneen kauniit pariovet vievät verannalle. Talo on kokenut uskomattoman muodonmuutoksen, ja jos talon vanhat asukkaat vain pääsisivät kurkistamaan nykyaikaan, he eivät tunnistaisi taloa entisekseen.



Olohuoneessa on alkuperäinen vanha tulisija, joka on ahkerassa käytössä talvisin. 



Lämminhenkisen ruokailutilan suuren pöydän ääressä on monet kerrat nautittu herkulliset illalliset, eikä tämäkään ilta tehnyt poikkeusta. Takkatulen ääressä jutustelu olisi jatkunut vaikka aamuun saakka.




Kiitos isäntäväelle taas kerran hauskasta illasta ja upeista tarjoiluista!


-Airisrannan Päivi-

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulutunnelmaa ikkunoissa

Joulua on alettu tänä vuonna laittaa Airisrannassa hieman tavanomaista aikaisemmin. Osaltaan siihen on vaikuttanut  lakkiaisjuhlien  järjestäminen näin joulun alla. Toisaalta onkin kyllä niin, että nautin joulutunnelmasta mieluummin vähän liian aikaisin etukäteen kuin sitten joulun jälkeen. 


Verannan oveen löytyi vanha joulukranssi, joka on joskus ollut ulko-oven koristeena. Siitä tulee mukavasti vähän väriä muuten niin vaaleaan tilaan.




Pikkuinen kuusi on edelleen täysissä voimissaan, ja sitä siirrellään talossa paikasta toiseen. Välillä se on ollut portaikossa, välillä yläkerran aulatilassa. Yhtään havua se ei ole kuitenkaan vielä tiputtanut.



maalaiskeittiö

Jokaisessa huoneessa on kynttelikkö ikkunalla, toisissa kaksi.  Kaikkien ikkunoiden alla ei ole ikkunapenkkiä, ja niihin olemme sitten ripustaneet jouluiset tähdet antamaan lämmintä valoa. Joulun jälkeen tuntuukin melko kalsealta, kun kaikki pienet valonlähteet karsitaan pois.




Nala tutkii, mikä tilanne pihalla on ennen kuin uskaltautuu ulkoilemaan. Kuistin penkki onkin yksi kissojen lempipaikoista. 




Iltapäivän alkaessa hämärtää lämpimän väriset valot alkavat loistaa ikkunoilla.


-Airisrannan Päivi-

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kukkia ja kakkua

Juhlien muistona on ihana kokoelma kauniita ruusuja ja muita kukkia. Sen vähäisen valon aikana, mitä päiväsaikaan on tarjolla olen yrittänyt tallentaa edes osan niiden loistosta kuviksi. Pimeys yllättää sittenkin - ainakin tällaisena myrskypäivänä, jolloin tuulee ja sataa niin, että nurkissa vinkuu.




Jouluksi Airisrannassa tehdään aina taatelikakkua. Käyttämäni resepti on mielestäni se ainoa oikea taatelikakun resepti. Olen kyllä kokeillut joskus esimerkiksi kahvilla maustettua versiota, mutta palannut aina kuitenkin vanhaan, tuttuun perusohjeeseen. Taatelikakussa pitää maistua taatelit.




TAATELIKAKKU

1 pkt (250 g)  kivettömiä taateleita
3 dl vettä
2 dl sokeria
200 g margariinia
2 munaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit, sokeri ja vesi soseeksi. Anna seoksen hieman jäähtyä. Lisää joukkoon paloiteltu margariini ja sekoita, kunnes se sulaa. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sihdin läpi taikinaan. Paista 175 asteessa noin tunti.







Kahvipöytään hankitun ruusukimpun tuunasin hieman muhkeammaksi mustikanvarpujen avulla. Sangossa ne antavat vielä vähän aikaa väriä ja iloa portaikkoon.


-Airisrannan Päivi-

tiistai 9. joulukuuta 2014

Tallilyhdyn loisteessa

Tallilyhty liittyy mielessäni aina jouluun. Pihaltamme löytyy lyhtyjä kyllä jokaiseen lähtöön heti hämärien iltojen saavuttua elokuussa, mutta tallilyhdyn kaivan esille vasta viimeisenä, joulukuun alkupuolella. Täällä Airisrannassa se tuntuu olevan omassa ympäristössään, vaikka olenkin hankkinut sen jo vuosia sitten edelliseen kotiimme. Tallilyhtyyn liittyy satujen nostalgiaa nurkissa hiippailevine tonttuineen, ja tuntuu kuin meidänkin navettamme pilttuussa majailisi hevonen, kun lyhty nojaa navetan seinustaan.



Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen kymmenisen vuotta sitten joulun alla esitetty dokumentti Eläinten vanhainkodin joulusta Ylistarossa. Siinä Wanhan Markin isäntä asteli jouluaattoaamuna navettaan viemään eläinvanhuksille jouluherkkuja tallilyhdyn valossa. Tunnelma oli jotenkin niin lämmin ja kodikas, että jaksan muistella sitä vielä vuosienkin jälkeen. Siksipä kai halusin itsellenikin samanlaisen lyhdyn.

Viime kesänä kävimmekin Wanhassa Markissa katsomassa, keitä vanhainkodissa nykyään majailee. Mukavan leppoisa paikka, jota voi kyllä suositella levähdyspaikaksi, jos sattuu ajamaan ohitse. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä pyyteetöntä työtä myös eläinten hyväksi.





Kuka tietää, ehkäpä meidänkin navetassamme asustaa joskus tulevaisuudessa ainakin kanoja ja kenties kukko.





Tämän joulun ensimmäiset hyasintit ovat alkaneet tuoksua Airisrannan kuistilla.


-Airisrannan Päivi-

torstai 4. joulukuuta 2014

Juhlatunnelmaa

Meillä juhlitaan viikonloppuna valkolakkia, ja pitkästä aikaa on käyttöä myös valkoisille pöytäliinoille. Minulle on aina ollut kauhistus silittää isoja pöytäliinoja, ja siksi niitä ei meillä yleensä käytetäkään. Nehän likaantuvatkin heti! Nyt niitä kuitenkin tarvitaan, ja onneksi keksin silittää ne ruokapöydän päällä. Tämän käytännön ovat varmaan useimmat minua fiksummat hoksanneet jo aikapäiviä sitten, mutta minä koin ahaa-elämyksen vasta nyt. Silittäminenhän oli kuin leikkiä!



Innostuin silittämisen sietämättömästä keveydestä niin paljon, että päätin oitis tehdä juhlakattauksen valkoliinaiselle pöydälle, vähän niin kuin harjoituksen vuoksi. Tällaista ei kylläkään ole tulossa ensi viikonlopun juhliin, mutta jospa innostus riittäisi vaikkapa joulupöydän kattamiseen. Joskus on vain mukava tehdä jotain kaunista edes hetkeksi.



Suoria laskoksia oli todella tyydyttävää ihailla, ja vielä nautinnollisempaa oli asetella kauneimmat lasit ja lautaset hohtavalle liinalle. Meidän parhaimmat lautaset eivät kuitenkaan ole mitään perintöposliineja tai muutenkaan arvotavaraa. Niiltä uskaltaa reilusti syödä ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä, että joku kolauttaa lautasesta palasen pois. Kaikki juhlavammat lasit ja aterimet olen puolestani saanut vuosien varrella lahjaksi, ja vanhimmat ovat jo kohta kolmekymmentävuotiaita .



Nyt kuitenkin täytyy rientää varsinaisten juhlavalmistelujen pariin. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


-Airisrannan Päivi-